Kuka olen taiteilijana
Olen taiteilija, joka maalaa tunteesta käsin — kehon kokemuksesta, hetkestä ja siitä, mikä nousee esiin ilman pakottamista.
Teokseni syntyvät sisäisestä liikkeestä, joka ohjaa värejä, muotoja ja struktuuria. En aina tiedä, mitä teoksesta tulee — prosessi näyttää itse itsensä, kun pysyn avoimena.
Maalaan teoksia, joissa vapaus ja harkittu toteutus kulkevat rinnakkain. Joskus antaa intuitio kaiken suunnan, toisinaan visio vaatii tarkkaa rakentamista. Nämä kaksi tapaa elävät samassa työskentelyssä, ja juuri niiden vuoropuhelu tekee maalaamisesta kiehtovaa.
Haluan, että taide herättää tunteen.
Rauhaa. Voimaa. Liikahduksen sisällä.
Kun joku pysähtyy maalaukseni eteen ja sanoo "Tämä tuntuu minulta" — silloin tiedän osuneeni johonkin olennaiseen.
Maalaan sekä öljy- että akryyliväreillä, vuoropuhelussa intuition, tekniikan ja ajan kanssa.
Vaikka olen opiskellut kuvataidetta AhlmanEdu Artsissa, koen olevani edelleen ennen kaikkea itseoppinut — taiteen ydin minulle on rehellinen ilmaisu, ei täydellisyys.
Matkani taiteilijana on vasta alussa,
mutta kuljen sitä luottaen siihen, että jokainen teos vie lähemmäksi sitä,
miksi olen tänne tullut:
luomaan, tuntemaan ja koskettamaan.
Mistä kaikki alkoi…
Joulukuussa 2022 jäin vaikean uupumuksen vuoksi sairaslomalle. Elämä pysähtyi — suorittaminen sai jäädä.
Silloin tartuin siveltimeen. Ilman tavoitteita, ilman suorittamista.
Vain värit ja liike saivat kertoa sen, mitä sisältäni löytyi.
Maalaaminen alkoi tuntua henkireiältä. Hetkeltä hengittää ja olla olemassa.
Ja pian ymmärsin, että kyse ei ollut vain purkamisesta — minussa oli lahja, joka halusi tulla näkyväksi.
Se sytytti liekin, joka kasvaa yhä joka päivä.
Näytin matkaa somessa alusta asti. Keskeneräisyyttä, epävarmuutta, onnistumisia.
Ja samalla ymmärsin: en enää maalaa vain itselleni.
Olin rakentamassa uutta elämää.
Ensimmäinen näyttely
– Joutsenlaulu
Helmikuussa 2024 pidin Vanha pappila Hetkessä ensimmäisen näyttelyni, Joutsenlaulu.
Vaikka seuraajani olivat nähneet matkani alusta asti, oli täysin eri asia nostaa maalaukset seinille ja näyttää ne oikeasti yleisölle. Se jännitti, mutta vastaanotto oli lämmin ja koskettava. Silloin minulle valkeni, että tämä ei ole enää vain harrastus tai terapiaa — tämä on minun polkuni.
Sen jälkeen olen pitänyt kolme näyttelyä; Vanha pappila Hetkessä ja yhden Pyynikin näkötornin Munkkikahvilassa - ja
jokainen vahvisti omaa taiteellista suuntaani.
Kasvua, oppia ja oma suunta
Vuonna 2024–2025 opiskelin AhlmanEdu Artsissa vuoden kuvataidelinjalla.
Se toi lisää tekniikkaa, itsevarmuutta ja ymmärrystä siitä,
millainen taiteilija haluan olla.
Teokseni ovat löytäneet ihanasti asiakkaansa —
yli 30 maalausta on jo löytänyt kodin,
ja useista on tehty taideprinttejä ja kortteja.
Se, mikä alkoi uupumuksen keskellä pienenä hengähdyksenä,
on kasvanut elämäni suureksi intohimoksi.
Maalaaminen on minulle sekä sisäisen maailman tulkintaa
että yhteyttä muihin.
Minun tarinani ei ole vain taidetta - se on myös elämää
Olen kahden aikuisen tyttären äiti
ja kolmen lapsenlapsen mummu.
Elän nyt vaihetta, jossa uskallan laittaa itseni ja unelmani etusijalle.
Muutto Tampereelle merkitsi minulle
uutta alkua — askelta kohti sitä elämää,
joka tuntuu omalta.
Olen tehnyt pitkän uran sisustamisen ja estetiikan parissa —
kauneudentaju ja tilan tunnun ymmärrys kulkevat mukanani myös taiteeseen.
Olen luonut Ähtärissä Vanha pappila Hetken —
paikan, jossa ihmiset saivat levähtää
ja kokea yhteyttä.
Nyt rakennan omaa polkuani taiteilijana —
vapaampaa, aidompaa ja rohkeampaa
kuin koskaan ennen.
Matkani on vasta alussa.
Ja jokainen teos on uuden luvun alku.
Who I Am as an Artist
I am an intuitive artist who paints from emotion — from what is felt in the body, present in the moment, and rising from within without force.
My paintings are born through a dialogue between intuition and skill.
Sometimes the process is wild and free, sometimes the vision asks for precision and focus.
This movement between openness and intention is what makes creating so fascinating to me.
I often begin from an abstract world where shapes, energy,
and layered colors take form naturally — and from that place, figures may emerge: animals, faces, stories, the unseen becoming seen.
Each piece chooses its own direction.
What matters most in my art is feeling. Not perfection — but connection.
A moment that touches, softens, strengthens, or opens something inside the viewer.
When someone stands before a painting and says,
“This feels like me,”
I know the artwork has found its purpose.
Painting keeps me in conversation with myself and the world around me.
Every brushstroke is a step forward —
towards honesty, expression, and a deeper sense of being.
